Kohokohta vai viikonloppu muiden joukossa?

Rakas esikoistyttäreni täytti yhdeksän vuotta viime viikolla.

Muistan sen aamun yhdeksän vuoden takaa, kun synnytys vihdoin tuntui oikeasti käynnistyneen ja sain soittaa synnytyslaitokselle, että nyt me täältä tultaisiin sitten!

Jos edellinen postaus koski sitä, kuinka aika juoksee, niin kyllä, tulihan taas todettua, että helmikuu todellakin on vuoden nopein kuukausi edelleen! 😅

Olen huomannut, että mitä enemmän on tullut itselleni ikää sen kovempaa aika on mennyt. Tuntuu, että omista 18- vuotis syntymäpäivistä olisi ihan vasta hetki. Niistä on tänä vuonna 10 vuotta! Mihin on hävinnyt tuo 10 vuotta? No, lasten saannin myötä, arki on mennyt todella vauhdilla. Vuodet on vaihtuneet ihan silmissä ja, kun alan miettimään mitä...

Niinhän sitä sanotaan, että uusi vuosi tuo mukanaan aina uudet kujeet. Miksei voisi jatkaa niillä samoilla vanhoilla kujeilla? Onko joka uusi vuosi aina tehtävä jokin ryhtiliike ja koittaa olla "uusi vuosi- parempi minä" - meiningillä?

Meillä on asunut koiria aina. Niin pitkälle kuin vaan muistoni kantaa, muistan, että meillä on aina ollut kotona koira. Tai koiria!

Niin, mitäpä sitä muuta sanomaan..